perjantai 16. syyskuuta 2016

Haku lääkikseen + Mafynetti-arvio

1. Kaksi vuotta hammaslääkiksessä

Hain toissa vuonna opiskelemaan Helsingin yliopistoon hammaslääketiedettä. Päätökseni taustalla oli kiinnostukseni terveysalaan, hammaslääkärin ammatin loistokkuus sekä tutkintoon kuuluvat ihmisfysiologian kurssit, jotka tukisivat terveysblogiharrastustani erinomaisesti.

Sain opiskelupaikkani ensimmäisellä yrittämällä. Opinnot ovat olleet kohtuullisen innostavia, ja olen oppinut kahdessa vuodessa aivan valtavasti ihmiselimistön toiminnasta. Lisäksi olen tutustunut lääketieteen tutkijoihin ja seurannut tieteen tekoa lähempääkin muun muassa kesätyöpaikallani unitutkimusryhmässä.


2. Välivuosi ja haku lääkikseen

Olisin normaalin opintosuunnitelman vuoksi siirtymässä kolmannelle lukuvuodelle. Laitan kuitenkin tähän väliin välivuoden, jonka aikana suoritan lähinnä syventävien opintojen tutkielman. Syyt ovat tässä:


(1) Haluan aikaa itsenäiselle tutkimusten lukemiselle. Minulla on lukujonossa noin 30 tieteellistä katsausta ja lisäksi aion jatkaa valotutkimuksiin perehtymistä. Näistä minulle tärkeistä projekteista ei tulisi mitään, jos suorittaisin samanaikaisesti opintovuoden hammasklinikalla. 

(2) Yritän hakea keväällä lääkikseen. Olen pitkään epäröinyt omaa kiinnostustani lääkärin ammattiin, mutta nykyään uskoisin että esimerkiksi Vilho Aholan tyylinen elintapalääkärin työ voisi olla erittäin mielekäs uravalinta.


Tein päätöksen lääkikseen hakemisesta jo viime keväänä, jolloin myös menin pääsykokeisiin. En kuitenkaan päässyt sisään, sillä käytin valtavasti aikaa omiin projekteihini ja luin valintakokeeseen huomattavasti suunniteltua vähemmän.



Tänä keväänä odottaa siis uusi yritys pääsykokeessa. Blogini fanikuntakin näyttää hieman hiillostavan asian suhteen, joten olisi syytä suoriutua hyvin:





3. Mafynetti-arvio: Johdanto

Pääsykokeessa täytyy osata lukion kemian, biologian ja fysiikan oppimäärä liki täydellisesti.

Keinoja tähän on monia ja paljon on itsestä kiinni, mutta myöskin hyvä oppimateriaali ja oppimismenetelmien optimointi ovat tärkeässä roolissa. Esimerkiksi lukion fysiikka käsittää niin paljon useita vaikeasti opittavia aiheita, että niiden opettelu huonolla oppimateriaalilla voi olla hyvin raskasta.

Suunnittelin lukevani viime keväänä pääsykokeeseen lukion kertauskirjoja hyödyntäen, sillä en halunnut maksaa valmennuskursseista. Sain kuitenkin tarjouksen ilmaisesta valmennusmateriaalista blogiarviota vastaan MAFY-valmennukselta. (Tämän voinee nähdä kaveridiilinä, sillä tunnen firman perustajan ja kymmenkunta työntekijää. Tässä joukossa on myös aktiivisia blogini lukijoita ja hyviä ystäviäni.)



4. Mafynetti-arvio: Valmennuskurssin rakenne

MAFY-valmennus on valmennuskursseja tarjoava firma, jonka oppimateriaalit tarjotaan painetun kirjan sijaan elektronisena tablettisovelluksena nimeltä Mafynetti.

Hintaa tällä tuotteella on 745€ ja se sisältää Lenovo-merkkisen 7”-tabletin, johon valmennuskurssiohjelmisto on asennettu.

(Kalliimpaan hintaan on tarjolla myös eri pituisia valmennuskursseja sekä etäkurssi, johon sisältyy tabletin lisäksi myös opo-ohjausta sekä koesaleissa tehtäviä harjoituskokeita.)

MAFY-tabletti


Sovellus sisältää yhteensä noin 3000 tehtävää ja runsaasti luettavaa oppimateriaalia.

Kyse ei ole vain yksinkertaisesta tehtäväpankista. Harjoitteet on järjestetty opiskelijaa ajatellen pieniin osioihin harkitussa järjestyksessä, jossa aloitetaan tärkeimmistä aihealueista ja laajennetaan siitä kurssin edetessä. Tämänlainen valmis suunnittelu vähentää opiskelijan tarvetta suunnitella itse, missä järjestyksessä ja kuinka paljon paneutua mihinkin aiheeseen.


Tämä kuva suurenee klikkaamalla



Oman opiskelun etenemistä seurataan henkilökohtaisen kehityskäyrän avulla, jolloin opiskelija saa objektiivista tietoa valmistautumisensa tasosta. Minulla esimerkiksi fysiikan käyrä nousi vain puoliväliin tavoitteesta, kun luin kevään ajan hieman liian laiskasti:



.
Mafynetin ominaisuuksista keskeisimpiä on tehtävien kertaustoiminto. Jokaisen tehtävän jälkeen vastataan kysymykseen “osasitko tehtävän?”. Mikäli tehtävä ei ollut vielä selvä, tehtävä menee kerrattavien tehtävien listaan ja ohjelma kehottaa tekemään sen neljän päivän kuluttua uudestaan. Näin kiusallisiakaan tehtäviä ei pääse pakoon.

Kertaustoiminto oli ainakin itselleni hyödyllinen lisä. Saatoin itse tehdä joitakin biologian termien selitystehtäviä jopa viisi kertaa, sillä jotkut käsitteet eivät vain jääneet ensimmäisellä kertauksella mieleen. Kertauksen avulla nekin alkoivat lopulta jäädä paremmin mieleen.





5. Mafynetti-arvio: Biologia

Noin tuhannen biologian tehtävän joukosta suurin osa on sanaselitystehtäviä. Tämä on ihan mielekästä, sillä tällä tavoin varmistuu, että opiskelija oppii lukion biologiasta kaikki opetussuunnitelmaan kuuluvat käsitteet. Minullakin tuli tehtäviä kahlatessa toista sataa “uutta” käsitettä vastaan, vaikka suoritin lukiobiologian melko hyvin arvosanoin.

Lisäksi tehtäviin lukeutuu kohtuullisesti soveltavia tehtäviä sekä pääsykokeeseen valmistavia monivalintatehtäviä. Pidin henkilökohtaisesti biologian osion tehtävistä eniten, tosin tärkein syy lienee se että se on muutenkin lempiaineeni.





6. Mafynetti-arvio: Kemia


Vajaan tuhannen tehtävän valikoimassa käsitellään kaikki lukiokemian aiheet melko monipuolisesti. Keskityin itse keväällä paljon reaktiotehtäviin, sillä ne olivat mystisesti jääneet minulta oppimatta kunnolla niin lukioaikoina kuin kemian opiskeluaikoina yliopistossa.




7. Mafynetti-arvio: Fysiikka

Yli tuhannen tehtävän laajuinen, erittäin kattava fysiikkaosio vie useimmilla lukijoilla suurimman osan lukuajasta. Itsellänikin noin 80-90% opiskelusta keväällä meni fysiikan tehtävien parissa.


Fysiikan teoriaosio on toistaiseksi hieman puutteellinen, mutta tehtävät olivat erittäin(!) monipuolisia ja kattavat kaikki olennaiset aihealueet. Useimpiin tehtäviin on tarjolla seikkaperäiset ratkaisut, yleensä tekstimuotoisina mutta välillä myös videoina.



Eri aiheita käsittelevät tehtävät on jaettu mukavasti useisiin pieniin osioihin aihealueen mukaan. Kun näitä osioita on tehty tarpeeksi, siirrytään tekemään erityisiä tavoitetehtävät-osioita, joissa on huomattavan haastavia tehtäviä käydyistä aihealueista.

Näitä tavoitetehtäviä laskimme yleensä ystävien kanssa porukalla. Monesti tehtävien hankaluus tuotti meille kohtalaisesti ärsyynnystä, mutta niistä selviäminen oli kuitenkin hyvin palkitsevaa ja hyödyllistä.





8. Mafynetti-arvio: Harjoituskokeet & Opo-materiaalit & Opo-ohjaus

Harjoituskokeet: Tehtävämateriaaliin lukeutui myös 12 harjoituskoetta, jotka muistuttivat lääketieteen pääsykoetta niin ulkoisesti kuin myös tehtävien osalta. Koin hyödyllisiksi erityisesti harjoituskokeiden monivalintatehtävät, jotka olivat monesti erittäin vaikeita ja täten valmistivat vaikeita pääsykoetehtäviä varten.

Opo-materiaalit: Opiskelumateriaali sisältää myös artikkeleita liittyen ajankäyttöön, opiskelutekniikoihin ja stressinhallintaan. Nämä lukee ajatuksella läpi 2-3 tunnissa.

Opo-ohjaus (kurssilaisille): MAFY:llä on joukko omia opinto-ohjaajia, jotka neuvovat hakijoita muun muassa opiskelutekniikkaan, elämänhallintaan ja motivaatioon liittyvien asioiden kanssa.

Sain itse ohjausta sekä kasvotusten että puhelimitse ystävältäni Kasperilta, joka koordinoi MAFY-valmennuksen opinto-ohjausta. Näiden sessioiden aikana teimme minulle kalenteriin viikkosuunnitelmia päivittäisistä lukutavoitteistani ja aikaikkunoista, joiden aikana lukisin pääsykokeeseen. Lisäksi keskustelimme elämänhallinnastani ja opiskelumotivaatioon vaikuttavista asioista. Luulen näiden sessioiden tarjonneen hyvät eväät tulevaan lääkishakuuni. (Tavallisesti MAFY-valmennuksen valmennuskurssi- ja etäkurssiasiakkaat saavat ohjausta 20min joka toinen viikko, useimmiten puhelimitse. Pelkän tabletin ostajille tätä palvelua ei valitettavasti tule.)



9. Mafynetti-arvio: Päätelmät

Mafynetin vahvuuksiin lukeutuu kattava ja hyvin laadittu tehtävävalikoima sekä hyödylliset työkalut oman opiskelun seuraamiseksi (kehityskäyrä/viikkotunnit) ja oppimisen tukemiseksi (kertaustoiminto/videot/opomateriaali).

Varsinaisia miinuspuolia en keksi sen lisäksi, että käyttöliittymä on turhan harmaa ja fysiikan teoriaosiot kaipaavat vielä hieman lisäsisältöä.

Viime keväänä 37% MAFY-valmennuksen hakijoista pääsi sisään. Suhteutettuna lääkiksien yleiseen sisäänpääsyprosenttiin (noin 5-15%) tämä vaikuttaa erittäin korkealta lukemalta.

Mielestäni Mafynetti on siis oikein kelvollinen oppimateriaali pääsykoevalmistautumiseen. Aion käyttää sitä jälleen loppusyksystä alkaen omaan valmistautumiseeni.




keskiviikko 3. elokuuta 2016

30 pelon päivää -haaste alkaa!

Kiinnostaako itsensäkehittäminen ja hyvä seura?

Kolme vuotta sitten kuulin puolitutultani nimeltä Olli Lukkari hänen järjestämästään 'haasteryhmästä'. Ryhmässä ihmiset asettavat itselleen kuukauden ajan erilaisia tavoitteita, ja tukevat toisiaan näiden suorittamisessa.

Päätin käydä katsomassa, millainen meno haasteryhmän tapaamisessa oli.

Nyt kolme vuotta myöhemmin olemme Ollin kanssa läheisiä ystäviä, meillä on liki 170 yhteistä fb-kaveria ja takana valtava määrä hienoja yhteisiä kokemuksia.

Haasteryhmästä kasvoi avointen ja samanhenkisten ihmisten yhteisö, jossa on ehditty järjestää erilaisia illanviettoja, retkiä, katusoittokokeiluja, improvisaatiotreenejä, bileitä, taideprojekteja ja muuta yhteisöllistä tapahtumaa. Ihmiset ovat myös löytäneet toisistaan hyvää seuraa ja muodostuneiden ystävyys- ja parisuhteiden määrä on ollut suuri.

Näiden tapahtumien rinnalla haastekuukausiakin järjestetään ajoittain. Seuraava alkaa tämän viikon sunnuntaina (7.8.2016). Mikäli mielenkiinto heräsi, lue haastekuukauden esittely täältä:

Eeppinen 30 päivän haaste (syksy 2016)

Ilmoittaudu suoraan minulle mahdollisimman pian, mikäli haluat osallistua mukaan. :-)

(ILMOITUS 4.8.: Tämä ryhmä alkaa olla nyt täysi. Ota kuitenkin vapaasti yhteyttä, mikäli haluat liittyä tulevaisuudessa mukaan tämänlaisiin menoihin. Monenlaista ohjelmaa tulee varmasti olemaan tarjolla.)

Lisää tietoa aiemmista haastekuukausista löytyy Ollin blogista:

Dreamspire - Erään haasteryhmän tarina
Dreamspire - 30 pelon päivää






keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Lihottaako insuliini? Uusi kirjoitus Lihastohtorin kanssa.

1. Johdanto

Muutama viikko sitten dosentti Juha Hulmi eli kansan kielellä Lihastohtori ehdotti minulle yhteiskirjoitusta insuliinista.

Ja sellainen sitten syntyi. :-)

Älä usko hömppään – osa II: insuliini ja hiilarit ovat lihomisen syy – Hulmi ja Heiskanen



2. Ajatuksia kirjoituksesta

Kirjoitusprosessi oli kiinnostava. Rakenne muuttui monta kertaa luonnostelun aikana, ja vain hieman ennen julkaisua karsimme tekstistä pari osiota pois luettavuuden parantamiseksi. Lopputulos ainakin näytti kelpaavan kansalle:



Tässä kirjoituksessa kritisoimme näkemystä, jonka mukaan insuliini-hormoni olisi erityisen tärkeässä osassa kehon rasvamassan säätelyssä. Tarjoamme tilalle näkemyksen, jonka mukaan lihavuuden taustalla olisi paljon tärkeämpiäkin tekijöitä. Kritisoimme karppausyhteisön näkemyksiä, mutta itse karppaamiseen suhtaudumme neutraalisti:

"Emme todellakaan väitä, että hiilihydraattien rajoitus olisi menetelmänä väärin laihdutettu. Itse asiassa on hyvä, kun keskusteluun on tuotu monilla liiallinen puhdistettujen hiilihydraattien syönti pelkän rasvapelottelun sijaan."



3. Lopuksi

En osaa vielä sanoa, mikä on Valtsun terveysblogin seuraava projekti. Olen tällä hetkellä kesätöissä tutkimusryhmässä, jota kiinnostaa muun muassa aivojen toiminta ja unen mekanismit. Lisäksi tulee luettua aivan hullusti muutakin lääketieteen tutkimusta. Eiköhän näillä opiskeluilla saa jossakin vaiheessa taas uuden artikkelin aikaiseksi.

Näkemyksiäni ravitsemussuosituksista

1. Johdanto


Ravitsemussuositukset ovat kuuma keskustelun aihe. Tämä ei ole mikään ihme, kun katsoo nykytilannetta.

Lihavuusepidemia on nykyisin hyvin merkittävä huolenaihe, vaikka terveysviranomaiset ovat valistaneet meitä vuosikymmeniä terveellisestä ruokavaliosta. Viime vuosikymmenten rasvapolitiikka on saanut viime vuosina runsaasti kritiikkiä. Lisäksi altistumme vielä monenlaisille ravitsemusaiheisille provokaatioille uutismedioiden ja terveysgurujen kautta.

Kirjoitin äskeisessä superlaajassa kirjoituksessani omista ajatuksistani tähän liittyen, mutta se meni monilta ohi. Tässä on sama juttu erillisenä artikkelina.



2. Kovat ja pehmeät rasvat


“Todistusaineisto kovan rasvan haitoista on 1980-luvulta alkaen ollut aukoton[...]”
- Matti Uusitupa (lähde)

Yksi tärkeimmistä ristiriidan aiheista terveyskeskusteluissa on ollut ravinnon rasva. Viime vuosikymmeinä on päästetty valloilleen vahvoja uskomuksia kuten

  • kova rasva tukkii verisuonet tai 
  • Pohjois-Karjala -projekti oli menestys pitkälti kovan rasvan vähentämisen vuoksi

Tuttavani kiinnostava kertomus korostaa, kuinka yksinkertaistetusti tätä tarinaa on esitetty:
"80-luvulla terveydenhoitajille opetettiin koulussa että kova rasva tukkii suonet kuten kinkkurasva viemärin. Tämä ajattelu näkyi myös sen ajan toisinajattelijan Pentti Kossilan kirjassa, jossa hän esitti rasvaongelmien avaimeksi emulgaattoria, lesitiiniä, joka muodostaisi suojakuoren rasvahappojen ympärille."
Nämä uskomukset eivät minun käsitykseni mukaan pidä paikkaansa. Kovan rasvan vaikuksista puhuttaessa ei sovi käyttää liian vahvoja ilmaisuja, sillä tutkimuksissa vaikutus ei ole osoittautunut kovin suureksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on ilmaissut että tyydyttynyt rasva ei yhdisty itsenäisesti sydäntautiin.

Nykyisin pehmeiden rasvojen hyödyllisyyttä perustellaankin yhä useammin sillä että ne ovat parempi vaihtoehto kuin kova rasva. Perusteluina käytetään pääosin eteneviä väestötutkimuksia, koska interventiotutkimuksissa tulokset eivät ole olleet yhtä selkeitä. Hyötyä saattaa siis olla pehmeistä rasvoista, mutta mistään aivan valtavista suuruusluokista ei tässä ole kyse.

Tiedeyhteisöllä on tapa korjata joitakin virheitään. Viime vuosina onkin alettu puhua julkisesti siitä, että aikaisempi liiallinen keskittyminen kovien rasvojen haittoihin on johtanut muiden haitallisten ruokien sallimiseen.

Kärjistäen voisi sanoa, että pulla, vaalea leipä, hedelmäjogurtti ja pillimehu ovat aikaisemmin olleet ihan kelvollisia koululaisten välipalaruokia, kunhan maito on ollut vähärasvaista. Tämä on myös minun muistikuva kouluajoiltani.


Aiempina vuosina nähtiin ruokapyramideja, joiden pohjalla oli pullaa, leivonnaisia ja
vaaleaa leipää - ja mehu lukeutui hedelmiin.
mä virhe on onneksi jo tajuttu. Nykyisin kasvikset muodostavat ruokapyramidin pohjan, ja on leipäkin tummempaa (Ravitsemussuositukset 2014).




3. Kananmunat ja kolesteroli


Eräs sepelvaltimotautia tutkiva professori mainitsi minulle, että viranomaisten näkemykset saattavat muuttua näiden ravintoasioiden osalta tulevaisuudessa vielä lisää: 'Korjauksia [suosituksiin] tehdään vain säännöllisin välein. Siten esimerkiksi kananmunien ja muun muassa D-vitamiinin osalta suositus saattaa olla liian tiukka'.

Myös eräs pitkän linjan ravitsemustieteen tutkija antoi myös kiinnostavan kommentin aiheesta:
“En oikein ymmärrä miksi uudet suositukset tuodaan niin isolla hälinällä kaikelle kansalle kun ne kerran ei ole yksilöille tarkoitettu. 
Juttelin [erään ravitsemustieteen professorin] kanssa tästä ja hänen ajatus oli että suositukset oli aikanaan laadittu ajatuksella että ei siitä muillekaan haittaa ole jos kaiken varalta suositellaan rajoittamaan vaikka kananmunia. Nyt rajoituksia puretaan ja suosituksia laajennetaan, mutta hyvin maltillisesti. [...] Ehkä me tulevaisuudessa osataan rajoitusasioitakin järkevämmin ajatella.”



4. Lihavuus- ja diabetesepidemia


Ymmärrän ihmisten närkästyksen viime vuosikymmenien rasvapolitiikkaan liittyen. On yksiselitteisesti epämiellyttävää jos jokin taho on käyttänyt sairauksilla pelottelua välineenä ihmisten ruokakäyttäytymisen muuttamisessa. Lisäksi osa kansasta pohtii, ovatko runsashiilihydraattiset ravitsemussuositukset nykyisen diabetesepidemian taustalla.

Katsokaa vaikka tätä tilastoa. Metabolinen oireyhtymä 7.5-kertaistui vain viidessätoista vuodessa nuorilla aikuisilla (Mattsson 2012):

Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys 24-vuotiailla aikuisilla

Vuosi 1986
Vuosi 2001
Metabolinen oireyhtymä
1.0%
7.5%
Lihavuus
3.1%
10.6%

Johtuuko tämä yksinkertaisesti hiilihydraateista? En pidä tätä selitystä uskottavana, mutta selvästi jokin elintapatekijä on ohjannut kansanterveyttä 1980-luvulta alkaen.

Itse olen pohtinut vuorokausirytmin tärkeyttä ja esimerkiksi Arto Pesola puhuu liian istumisen haitallisuudesta. Puhdistettu ruoka saattaa vaihduttaa haitallisesti elimistön toimintoihin esimerkiksi suoliston bakteerikannan muutoksien tai endotoksemian välityksellä.

Pertti Mustajoen pohdinnat syömiskulttuurin muutoksista ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Hän on harvoja suomalaisia, jotka puhuvat näkyvästi nykyruoan maittavuuden merkityksestä ongelmien taustalla. Hänen ajatuksiaan voi lukea artikkelista Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta (Duodecim 2015;131:1345-52).

"Väestön lihominen ei johdu ihmisten vähentyneestä tahdonvoimasta tai itsekurista vaan on seurausta normaalien ihmisten normaalista reagoinnista epänormaalille ympäristölle. 
Suomen 2,5:tä miljoonaa ylipainoista kansalaista ei voida syyttää 'itse aiheutetusta' tilasta, vaan heitä on tarkasteltava viime vuosikymmenten yhteiskunnallisten muutosten uhreina."

Nykyisin monipuolinen ruokavalio nähdään poikkeuksetta hyvänä asiana, mutta lihavuuden näkökulmasta se saattaisi olla myös osatekijä ruoan liikakulutuksen taustalla.

Lihavuuden syistä todennäköisesti tärkein on nähdäkseni se, että nykyajan ruokaympäristössä on liian helppoa ja miellyttävää syödä yli tarpeen. Yhteiskunnassamme on tapahtunut useita tätä edistäviä muutoksia kuten ruoan lisääntynyt maittavuus, monipuolisuus, heikompi kylläisyysvaikutus, helpompi saatavuus ja pienempi hinta. Herkutkin ovat entistä herkumpia.

Monet terveet luonnonkansat pärjäsivät hyvin yksipuolisella ja mauttomalla ruokavaliolla. Laihduttaville ruokavalioille yhteistä on ruokavalion yksipuolistaminen, oli ruokavalio sitten vähärasvainen, vähähiilihydraattinen, kivikautinen tai vegaaninen. Toimiville ruokavalioille on yleensä tyypillistä myös ruoan nestepitoisuuden lisääntyminen, jolloin ruoan kaloritiheys alenee ja kylläisyysvaikutukset lisääntyvät.

Syömiskäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät ovat jääneet Suomessa merkittävästi makroravintoaineajattelun taustalle, vaikka toiset lihavuustutkijat näkevät sen jopa tärkeimpänä tekijänä lihavuuden taustalla. Tämä saattaisi selittää nykyajan lihavuus- ja diabetesepidemioita huomattavasti enemmän kuin rasva tai hiilihydraatit. Perustelen väittämää lihavuusartikkelissani.

Mustajoen sanoma "herkullisen ja helposti saatavilla olevan ruoan" ongelmista sai
hieman näkyvyyttä myös Vähähiilihydraattinen ruokavalio -blogissa.



5. Vääriä syytöksiä ja roskauutisia


Ravitsemusasiantuntijat saavat nykyisin paljon lokaa niskaansa, usein huonoin perustein. Kansan joukoista huudellaan rajuja väittämiä kuten esimerkiksi se, että lihavuus tai sokeritauti johtuisi nimenomaan sokerin käytöstä, ja että nämä ongelmat olisivat helposti ratkaistavissa vähentämällä sokerin kulutusta.

Todellisuudessa edes sokerin vaikutus ei ole niin yksinoikoinen kuin luullaan. Ihmiset levittävät aiheesta kaikenlaisia huhuja, mutta kovin usein perustelujen taustalta paljastuu jokin todella kiinnostava hiiritutkimus.

Esimerkiksi Antti Heikkilä puhuu blogissaan, kuinka hedelmäsokeri aiheuttaa leptiiniresistenssiä. Hän jättää mainitsematta, että hänen viittaamansa tutkimus on tehty rotilla ja hedelmäsokerin osuus kaloreista oli 60%. Jos syö pelkkää valkosokeria eikä mitään muuta, silloinkin hedelmäsokerin saanti on vain 50%.

Sokerin lisäksi myös rasvaa demonisoidaan usein yhtä huonoin perustein. Esimerkiksi monet uutismediat julkaisevat toistuvasti kielteisiä juttuja runsasrasvaisesta ruokavaliosta.

Todellisuudessa kyseessä on kovin usein laboratoriohiirien D12492-ruokavalio tai muu vastaavanlainen sekoitus. Tämän ruokavalion vaikutuksia ei voi mitenkään järkevästi ulottaa ihmisiin.

Yleistävillä nimityksillä voidaan johtaa ihmisiä helposti harhaan. Esimerkiksi “rasvainen ruoka”
ei kerro ruokavaliosta muuta kuin rasvan määrän, mutta ei esimerkiksi sitä, että kyseessä

oli tälläkin kertaa jyrsijöille tarkoitettu luonnoton laboratorioruoka.

Vaikka runsasta rasvansyöntiä ei nähtäisikään hyvänä asiana, niin sitäkin koskevan tiedeuutisoinnin pitäisi olla silti asiallista. Aion kirjoittaa jatkossa lisää uutismedioiden virheellisestä terveysuutisoinnista, mutta tässä on pari aikaisempaa tekstiäni:



6. Yhteenveto


Viime vuosikymmenien ravitsemuspolitiikassa aikeet ovat mielestäni olleet hyvät ja kehitystä on tapahtunut. Täydellisestä suorituksesta ei kuitenkaan voida puhua, sillä viesti ei ole mennyt sillä tavoin perille, että kansa olisi välttynyt nykyiseltä lihavuus- ja diabetesepidemialta.


Ravitsemussuositusten suuret linjat ovat olleet näkemykseni mukaan väärät. Kun suurin osa huomiosta on ollut pikkuseikoissa (rasvan laatu, ravintokuitu), olemme onnistuneet sivuuttamaan lihavuustutkimuksen havainnot ruoan maittavuuden yhteydestä lihavuuteen.

Tulevaisuudessa ravitsemustiede siirtyy toivottavasti kauemmas vanhanaikaisesta rasvahappojen tai kalorien tiirailusta kohti yhä kokonaisvaltaisempaa ruokavaliokokonaisuuden painottamista, ottaen erityisesti huomioon syömiskäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät.

Suosittelisin lukemaan Pertti Mustajoen katsausartikkelin. Se tarjoaa yksinkertaisen mutta uskottavan selityksen sille, miksi olemme nykyisessä tilanteessa.


Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta




7. Ajankohtaisia kirjoituksia aiheesta





maanantai 30. toukokuuta 2016

Kirjoitukseni Erikoislääkäri-lehdessä: "Punainen valo ja lähi-infrapuna sairaustilojen hoidossa"

1. Johdanto

Erikoislääkäri-lehden uusimmassa numerossa (2/2016) julkaistiin minun ja tutkimusprofessori Timo Partosen kirjoittama katsaus nimeltä Punainen valo ja lähi-infrapuna sairaustilojen hoidossa.

Tässä on näyteaukeama jutustamme. Koko artikkelin pituus on lähteiden
kanssa hieman yli neljä sivua.


2. Mistä on kyse?

Olen aikaisemmin nostanut parissa blogikirjoituksessani esille tutkimuksia, joiden mukaan paikallisesti annetulla punaisella valolla ja lähi-infrapunalla olisi mahdollisesti terveydelle suotuisia vaikutuksia. Aiheesta löytyy tutkimustietokannoista ainakin pari tuhatta artikkelia hakusanoilla LLLT ja photobiomodulation.

Yksinkertaistettuna siis tässä hoitomuodossa annetaan punaista valoa tai lähi-infrapunaa sairaaseen kudokseen. Valotuksen oletetaan parantavan kohdekudoksen toimintaa paikallisesti.

Vaikutusmekanismi liittynee valon tiettyjen aallonpituuksien absorptioon solujen mitokondrioiden entsyymissä nimeltä sytokromioksidaasi. Vaikutus sytokromioksidaasiin näyttää johtavan parantuneeseen energia-aineenvaihduntaan solussa. Ilmeisesti tällä tavoin kautta valo parantaa kudosten toimintaa erityisesti sairaustiloissa.



Lääketieteen tutkimuskirjallisuudessa energiantuotannon häiriöt liitetään käytännössä kaikkiin kroonisiin sairauksiin, joten valon suotuisa vaikutus sairauksiin mitokondrioiden kautta olisi sinänsä hyvin looginen asia.

Kyse on siis paikallisesti kudokseen annetusta valosta, joka näyttäisi olevan hyödyksi erilaisiin sairaustiloihin. Huomatkaa, että tämä artikkeli EI siis käsittele seuraavia hieman samankaltaisia aiheita:
  • silmien kautta annettava kirkasvalohoito (jota käytetään masennuksen hoidossa)
  • silmien kautta annettava vihreä valo (joka voi lievittää migreenipäänsärkyä)
  • korvien kautta annettava Valkee-valo (vaikka pieniä yhtäläisyyksiä onkin)
  • valoherkistinhoito, jossa lääkeaine aktivoidaan valolla (esim jalkahaavan hoidossa)
  • sinisen valon välttäminen iltaisin (esim f.lux -ohjelmalla tai oranssilinssissillä laseilla)
  • infrapunasaunat (eivät tuota tarvittavaa lähi-infrapunaa)




3. Parantaako valo?

Alustavissa kliinisissä tutkimuksissa hyötyä on raportoitu muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminnan, kaljuuntumisen ja kiputilojen hoidossa. Alla olevassa taulukossa on linkkejä aihetta koskeviin tutkimuksiin ja meta-analyyseihin.


Kyse ei ole pelkästään aivan pienistä tutkimuksista: esimerkiksi suun mukosiittia koskevassa meta-analyysissa on yli tuhannen potilaan aineisto.

Kiinnostavaa on tietysti sekin, että joidenkin vaivojen kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan, kaljuuntumisen ja huuliherpeksen suhteen alustavat tulokset ovat erittäin lupaavia.

Eläinkokeissa valohoidon tehoa on tutkittu lupaavin tuloksin myös aivosairauksiin, osteoporoosiin ja useisiin muihin indikaatioihin. Myös tässä alemmassa taulukossa jokaisen listatun hoitoaiheen kohdalla on klikattava linkki tutkimusartikkeliin:

Taulukko 2: Valotutkimuksia (eläinkokeet)
Diabetes (munuaiset)

Kuten listasta näkee, valotutkimusten kokonaismäärä on suuri. Yhdestä hoitoaiheesta voi olla lukuisia tutkimuksia ja yhteensä eläinkokeita on tehty useita satoja.

Lisäksi on joukko ihmisillä toteutettuja heikkolaatuisia tutkimuksia, joiden laatu ei vielä osoita valohoidon tehoa. Alustavia myönteisiä tuloksia on saatu muun muassa ihosairauksiin:


Parantaako valo siis?

Alustava tutkimusnäyttö on kieltämättä lupaavaa ja suuressa osassa tutkimuksia saatiin suotuisa tulos ihan kelvollisin tutkimusmenetelmin. Esimerkiksi ihmistutkimuksissa on yleensä käytössä lumehoitoryhmä ja kaksoissokkoasetelma, jotka parantavat tuloksen uskottavuutta.

Kuitenkin lienee järkevintä todeta, että valohoidon potentiaali, tai sen puute, sairauksien hoidossa tulee tarkentumaan vasta tulevina vuosina. Kaikki tutkimustulokset eivät ole olleet positiivisia, ja myös mekanismien osalta on toistaiseksi paljon epäselvyyksiä. Yksi ristiriidan aihe on valon optimaalinen määrä, sillä monissa tutkimuksissa liian suuri määrä punaista valoa tai lähi-infrapunaa on kumonnut hyötyvaikutuksen.

Nyt sopii vain toivoa, että tulokset säilyvät jatkossakin positiivisina ja tutkimusten laatu kohtuullisen korkeana. Hoidon parhaimpia puolia olisi nimittäin kustannusvaikuttavuus: ledilamppu ei olisi kovin kallis hoitomuoto.



4. Valohoidon tutkimuksen nykytilasta

Valohoitoon liittyen julkaistaan jatkuvasti uusia tutkimustuloksia, ja välillä artikkeleita on ilmestynyt jopa erittäin arvostetuissa tiedelehdissä kuten The LancetPNASCirculationBloodAnnals of Neurology tai Science Translational MedicineValotutkimuksia on julkaistu yhteensä noin 100 hyvässä tiedelehdessä, joiden impact factor on vähintään 3.0. Nature-lehteenkin päätyi aikoinaan uutisjuttu valohoidosta.

Valohoito ei siis ole enää nykyisin tuntematon ilmiö, josta ei olisi tietoa lääketieteen tutkimuskirjallisuudessa.

Suurin osa valotutkimuksista on kuitenkin julkaistu vähemmän tunnetuissa erikoislehdissä kuten muun muassa Photomedicine and Laser Surgeryssa. Niissä julkaistut raportit voivat olla tasokkaitakin, mutta eivät tavoita erityisen tehokkaasti suurta yleisöä. Ehkäpä siis valotutkimusten ajoittainen päätyminen yllä mainitun kaltaisiin ammattilaisten arvostamiin tiedelehtiin saa vielä jossakin vaiheessa aikaan valohoitojen läpimurron. Katsotaan, miten asian tulee käymään.

Mitä tulee valotutkimuksia julkaisseihin maihin, Brasilia, Iran ja Turkki ovat tuottaneet selvästi eniten tiedettä aiheesta. Kuitenkin myös esimerkiksi Yhdysvallat ja eurooppalaisista maista Italia, Kroatia, Espanja, Tsekki, Ruotsi, Norja, Kreikka, Serbia, Itävalta, Sveitsi, Ukraina ja Venäjä ovat julkaisseet jonkin verran valotutkimusta.



5. Fiiliksiä kirjoitusprosessista

Olen kiitollinen siitä, että Timo tarjoutui tekemään yhteistyötä tämän aiheen parissa. Kirjoitussessiot ansioituneen tiedemiehen kanssa opettavat tieteellistä luku- ja kirjoitustaitoa selvästi tehokkaammin kuin lääkiksen massaluennot tai itsenäinen opettelu.

Tämän kokemuksen myötä pyrin jatkossakin olemaan yhteydessä tieteen asiantuntijoihin, mikäli tarvitsen apua esimerkiksi blogiartikkelien aiheisiin liittyen. Kokeneilta tieteen ammattilaisilta voi saada erittäin hyvää palautetta liittyen heidän osaamisalueisiinsa.



6. Tulevaisuuden näkymiä

Tarkoituksenamme olisi luonnostella aiheesta vielä monipuolisempi kirjallisuuskatsaus kesän aikana. Sitä ennen aion nauttia hetken muista harrasteista ja seurata artikkelimme ympärille mahdollisesti syntyvää keskustelua. Toivottavasti tämä artikkelimme saisi näkyvyyttä lääkärikunnassa - vaikka edes rakentavan kritiikin muodossa.

Pidin aikaisemmin keväällä aiheesta myös esitelmän joukolle lääketieteen tutkijoita. Saatan myöhemmin tehdä tästä esitelmästä myös YouTube-version.



Lisäksi olen myös luonnostellut kattavaa taulukkoa, johon olisi tarkoitus koota tuhatkunta tutkimusta aiheesta. Projektin parissa menee vielä paljon aikaa.






7. Lue lisää aiheesta

Minulta voi pyytää lehtijutun PDF-versiota yksityisviestillä. Lisäksi seuraavista lähteistä voi lukea valohoidosta ihan kelpoja juttuja:






8. Valokeskustelut Facebookissa!

Perustin Facebookiin aikaisemmin englanninkielisen ryhmän, jossa käydään kaikenlaisia keskustelua valohoidoista ja jonne linkitän uusia aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Jäseniä on kasassa tällä hetkellä yli 400.

Low Level Laser Therapy (LLLT) and Photobiomodulation (PBM) Discussions


* Lopputäsmennys: Tässä kirjoituksessa tarkoitan termillä 'valo' pääsääntöisesti punaista valoa (600-700nm) ja lyhytaaltoista lähi-infrapunaa (700-1000nm).