“Biohakkeri suhtautuu kehoonsa kuin monimutkaiseen järjestelmään, jonka syvällisellä ymmärtämisellä ja sen pohjalta tehdyillä omakohtaisilla kokeiluilla (toisin sanoen “biohakkeroinnilla”) voi nousta uudelle tasolle”
1. Biohakkerointi
Biohakkeriyhteisön taustalla näyttää alunperin olevan Quantified Self -yhteisö (QS), jonka jäsenillä on ollut tapana mitata terveyttään ja julkistaa sitä Internetissä. Itse löysin QS-yhteisön edesmenneen terveyskirjailija Seth Robertsin kirjoitusten kautta. Roberts teki kiinnostavia lääketieteellisiä hypoteeseja omien havaintojensa perusteella, ja ohessa syntyi hänen eksoottinen Shangri-La -ruokavalionsa.
Suomalaisella biohakkeriyhteisöllä on yli 2200 ihmistä kattava keskustelupaikkana toimiva Facebook-sivu Quantified Self & Biohacking Finland. Lisäksi yhteisöllä on ollut omia tapahtumia kuten viimekesäinen Otaniemessä järjestetty Upgraded Life Festival ja tänään järjestettävä Biohacker Summit 2014.
Sinänsä meillä on Suomessa jo oma lääketieteellinen yhteisö ja terveydenhoitojärjestelmä, joiden tarkoituksena on edistää kansalaisten terveyttä. Toisaalta tilastot osoittavat että metabolisen oireyhtymän esiintyvyys on ollut viime aikoina rajusti nousussa ja tätä menoa se räjähtää pian käsiin.
Tämä ristiriita lienee tietysti enemmän seurausta länsimaisista elämäntavoista kuin esimerkiksi ravitsemussuosituksistamme tai terveydenhuoltojärjestelmästämme. Kuitenkin, ihmisten tyytymättömyys yleisiin terveydenparantamiskäytäntöihin lienee tärkeä syy miksi meillä on myös vaihtoehtoisia terveysyhteisöjä.
Biohakkeriyhteisöllä ei ole aikeena laahata jäljessä kun uutta terveystietoa ja teknologiaa tuotetaan, vaan se pyrkii pysymään ajan tasalla ja soveltamaan tuoreita ideoita. Sen sijaan virallisemmat terveyssuositukset ovat suhteellisen varovaisia ja konservatiivisia verrattuna biohakkeriyhteisön linjaan.
2. Arina, Halmetoja ja Sovijärvi
Suomalaisen biohakkeriyhteisön tällä hetkellä näkyvimmät tekijät ovat Biohakkerin käsikirja -konseptin luonut kolmikko, johon kuuluvat teknologia-asiantuntija Teemu Arina, ravitsemusasiantuntija Jaakko Halmetoja sekä lääkäri Olli Sovijärvi.
Teemu Arina on ollut viime aikoina tietynlainen biohakkeriyhteisön keulahahmo ja tapahtumien organisoija. Biohakkeriyhteisöä käsittelevässä Nyt-liitteen artikkelissa Arinan terveysmenetelmiä kuvaillaan seuraavasti:
“Arina näkee ihmiskehon järjestelmänä, vähän kuin tietokoneena. Joka oli nyt rikki – ja Arina halusi korjata sen. Itse.
Arina haki lääketieteellisten artikkeleiden tietokannasta satoja aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja taulukoi löydökset. Hän päätteli, että hänen tulisi korjata elintapojaan: syödä terveellisemmin ja hallita stressiään paremmin.
Luodakseen itselleen täydellisen ruokavalion Arina testautti internet-palveluiden avulla dna:nsa ja veriarvonsa. Hän kävi lääkäriasemalla testattavana, teetti hivenaineanalyysejä ja teki itse virtsakokeen. Itse hän mittasi myös kilpirauhasensa toimintaa sekä verensä rautapitoisuutta, kolesterolia ja glukoosiarvoja.
Hän laati itselleen kahdeksan kohdan ohjelman. Siihen kuului ruokavalion ohella liikuntaa sekä stressinhallintaa nukkumalla, meditoimalla ja hengittämällä oikein.”
Luodakseen itselleen täydellisen ruokavalion Arina testautti internet-palveluiden avulla dna:nsa ja veriarvonsa. Hän kävi lääkäriasemalla testattavana, teetti hivenaineanalyysejä ja teki itse virtsakokeen. Itse hän mittasi myös kilpirauhasensa toimintaa sekä verensä rautapitoisuutta, kolesterolia ja glukoosiarvoja.
Hän laati itselleen kahdeksan kohdan ohjelman. Siihen kuului ruokavalion ohella liikuntaa sekä stressinhallintaa nukkumalla, meditoimalla ja hengittämällä oikein.”
Jaakko Halmetoja on toiminut Suomessa luonnollisen ruoan ja elämäntyylin sekä joidenkin superfoodien puolestapuhujana, ja tuonut muun muassa raakasuklaan ja lääkinnälliset sienet tehokkaasti ihmisten tietoisuuteen. En ole juurikaan ehtinyt arvioida hänen kirjatuotantoaan.
Olli Sovijärvi on kolmikon lääkäri, jonka näkökulmissa on vaikutteita erityisesti funktionaalisesta lääketieteestä. Hän on erityisesti tuonut kivikautista ruokavaliota esille Helsinki Paleon kautta Jaakko Savolahden kanssa sekä TV-esiintymisissään. Hänen näkemyksiään voi lukea muun muassa hänen Integral Life by OlliS -blogista.
3. Biohakkerin käsikirja
Mainittu kolmikko kirjoittaa viisiosaista Biohakkerin käsikirjaa, jonka osiot julkaistaan e-kirjoina pdf-muodossa sitä mukaa kun ne saadaan valmiiksi. Tähän mennessä kolme osiota viidestä on julkaistu.
Luin ilmaisen Uni-osion heti julkaisunsa jälkeen ja pidin siitä. Kirjassa oli huomattavasti yhtäläisyyksiä oman kirjoitukseni Vuorokausirytmi, uni ja terveys kanssa.
Nyt luettuani Ravinto-osion päätin myös saman tien arvioida sen. Olen itse lukenut ja kirjoittanut ravitsemuksesta osittain samasta perspektiivistä kuin tämä biohakkerikolmikko, ja ihan mielelläni vertailen missä asioissa olemme samoilla linjoilla ja missä asioissa me taas poikkeamme.
4. Kirja-arvostelu: Biohakkerin käsikirjan “Ravinto” -osio (2014)
Kirja alkaa biohakkereiden ravitsemusfilosofian määrittelyllä. Tässä teoksessa ravintoaineita (esim. rasvat) ei nähdä mustavalkoisesti, vaan todetaan että myös raaka-aineen laatu, prosessointi ja jokaisen yksilön henkilökohtainen konteksti määrittää ruoan terveellisyyttä.
4.2. Ruoansulatus ja muut elimet (haima, maksa, sappirakko, mikrobiomi)
Seuraavana kirjassa mennään suoliston rakenteeseen ja toimintaan. Muistan hyvin vielä Aki Loikkasen H-Limit -kirjan, jossa on pitkä osio yliopistotason kerrontaa ruoansulatuskanavan rakenteesta, solutyypeistä ja toiminnasta. Loikkasen kirjan lukeminen oli minulle melko rankka prosessi, mutta biohakkeriversiossa suoliston toiminta on selostettu niin, että lukiolainenkin ymmärtäisi asiat hyvin (mutta unohtaisi pian puolet uusista termeistä).
Lisäksi kappaleessa on lyhyitä lääketieteellisiä kannanottoja muun muassa närästyslääkkeiden vaikutuksiin, umpilisäkkeen tulehdukseen ja suolen vuotavuuteen.
Kappaleessa käydään myös läpi haiman tehtäviä, maksan merkitystä detoksifikaatiossa, sappirakon roolia ja suolistobakteerien vaikutusta terveyteen.
Näissä osioissa on hyviä oivalluksia ja uusia perspektiivejä (mm. sappihappojen merkitys), mutta välillä mennään liikaa yksinkertaistamisen puolelle. Kappaleessa esimerkiksi todetaan perustelematta, että maksan toiminnan kannalta vaadittavia ravinteita ovat muun muassa flavonoidit, kurkuma ja greippi.
 |
| Suoliston kautta syntyvä matala-asteinen tulehdus on hyvinkin yleinen teema metabolisen oireyhtymän nykytutkimuksessa. Tiedekirjallisuudessa stressin osuus jää tosin helposti vähälle, osittain siksi että sitä on vaikeampi tutkia. |
4.3. Yliherkkyydet ja myrkyt
Tämä osio käsittelee allergioita, yliherkkyyksiä ja toksiineja sekä tietysti sitä, mitkä ruoka-aineet näihin liittyvät. Keskeisiä avainsanoja ovat mm. histamiini, tyramiini, raskasmetallit, ksenoestrogeenit, bisfenoli-A, lektiinit, fytiinihappo, oksalaatit, glykoalkaloidit ja fytoestrogeenit.
Sinänsä osio on hyvin laadittu ja sisältää kiinnostavaa tietoa. Toisaalta mietin, mennäänkö kirjassa joiltakin osin hieman alarmismin ja huolimattomuuden puolelle.
Esimerkiksi vehnälektiini WGA:ta (wheat germ agglutinin) kuvaillaan “useiden tutkimusten mukaan” poikkeuksellisen haitalliseksi. Ainoa annettu lähdeviite ei kuitenkaan valaise asiaa juuri yhtään. Kun on kyse ruoista joita valtaosa kansasta kuluttaa, olisi hyvä jos niihin kohdistuva kritiikki olisi tieteellisesti mahdollisimman tarkkaa.
Samoin “[s]uoliston limakalvojen kuntoa voi parantaa käyttämällä maitohappobakteereita, ternimaitoa, glutamiinia ja piitä” on yksi lukuisista suosituksista, jotka jäävät kirjassa vaille perusteluja. Näille voi lukija tietysti hakea vahvistusta netistä, mutta kannattaisin sitä että kirjoittaja itse tekee prosessin lukijalleen helpommaksi kertomalla mistä tieto on peräisin.
Kirjassa on myös pikkuinen katsaus ruoan käsittelyyn idättämällä, liottamalla tai hapattamalla sekä muilla perinteisillä keinoilla. Aihe on kiinnostava, joten siitä olisin mieluusti lukenut enemmänkin.
4.4. Suoliston mikrobiomiin vaikuttavia tekijöitä
Tässä lyhyessä osiossa käsitellään suoliston bakteerikannan merkitystä terveydelle. Probiooteista, prebiooteista ja syömistavoista on muutaman sivun verran asiaa.
Pro- ja prebioottilistoilla luetellaan biohakkeriystävällisiä ruokia kuten hapankaali, kefiiri, natto, maa-artisokka ja valkosipuli. Yksi tämän kirjan parhaimmista puolista on se, että korostetaan terveellisen ruokavalikoiman monimuotoisuutta.
Mielestäni suolistobakteerit ovat aihe, jota olisi voinut käydä hieman laajemminkin läpi. Olen itsekin käsitellyt viimeaikaisissa artikkeleissani suolistobakteerien yhteyttä metaboliseen oireyhtymään ja kroonisiin sairauksiin, mutta täytyy sanoa että mm. endotoksemiasta, IAP:stä, sappihapoista, mikrobiomista ja prebiooteista on olemassa hurjasti kiinnostavaa tutkimusta josta ei ole kirjoitettu missään suomeksi.
4.5. Ruoanvalmistusmenetelmät
Tämä kappale käsittelee lyhyesti, kuinka raaka-aineista saadaan valmistettua turvallista, hyvää ja ravinteikasta ruokaa.
Kappaleen lopussa on myös osio ravinteiden riittävän saannin turvaamisesta.
 |
| Kiinnostavaa ja sinänsä asiallista tietoa, mutta lähdeviitteet olisivat plussaa esimerkiksi D-vitamiinin tärkeyttä koskevissa väittämissä. Kupari ja koliini olisivat ehkä sopineet tämän 8-osaisen listan jatkeeksi. Ei mainintaa liiallisen raudan haitoista, vaikka siitäkin on ollut jonkun verran puhetta. |
4.6. Ravitsemuksen mittaaminen
Tämä kappale on muutaman sivun pituinen, ja kertoo mitä eri mahdollisuuksia yksilöllä on mitata omaa ravinnetasoa, yliherkkyyksiä, allergioita, suoliston toimintaa ja perimää.
 |
| Kirjassa on parikin sivua yleisistä mutaatioista ja niiden vaikutuksista
terveyteen. Asia on luonnollisestikin hyvin kiinnostavaa. |
4.7. Ravintoaineiden päivittäminen
Tämä on kirjan kattavin ja kiinnostavin osio. Tässä on sitten ne jutut, joita yleensä terveyskirjoissa käsitellään: Onko ruoka A terveellistä, tai B haitallista, ja mitä kannattaa syödä?
Suola. Kirjassa mainitaan kiinnostavasti Heikki Karppasen idea, että kaliumin ja magnesiumin lisääminen suolaan on hyvä tapa vähentää sen haittavaikutuksia. Tämä on teema, josta olen itsekin lukenut viime aikoina paljon.
En ole aivan varma, millä perustein kirjassa kuitenkin suositaan merisuolaa, vaikka samalla kehoitetaan välttämään tavallista pöytäsuolaa. Jos ei kuluta merilevää, ruokasuola on ainakin parempi jodin lähde. Merisuola toki on kohtuullinen magnesiumin lähde.
Sokeri. Biohakkerikolmikko ei varoittele sokerin käytöstä, ellei se tule puhdistetusta lähteestä. Luonnolliset hunajat, siirapit ja sokerit sallitaan, mikä on minusta hyvä juttu.
Aikaisemmin monilla terveysbloggaajilla on ollut tapana tuomita sokeri hyvin haitalliseksi yhdisteeksi, mutta näyttäisi kuitenkin siltä että ruokavaliokokonaisuus on tärkeämpi tekijä. Esimerkiksi koliini, glysiini ja hunajan kasviyhdisteet näyttävät suojaavan sokerin haitoilta.
Mausteet. Kirjassa korostetaan mielekkäästi ruoan kulinaristista puolta, ja mausteiden käyttöä suositellaan. Olen itse viime aikoina todennut ruoan maustamisen tekevän syömispuolesta paljon nautinnollisempaa, joten on harmillista, että erityisesti kouluruokaloissa maustevalikoima on usein suppea.
Eläinkunnan tuotteet. Alkuperäisessä paleo-ruokavaliossa korostettiin lihan syömisen tarpeellisuutta, mutta monissa uudemmissa suuntauksissa huomio on siirtynyt yhä enemmän lihan laatuun kuin määrään.
Prosessoidun lihan riskit tuodaan esille, ja niittylihaa (grass-fed) suositaan. Sisäelimien ravinteikkuus otetaan esille ja myös metioniini- ja glysiinipitoisuuksien merkitys terveydelle mainitaan lähes samoilla sanoilla kuin omassa artikkelissani.
“Suositussa artikkelissaan Denise Minger kirjoittaa, että lihan tai sen sisältämän metioniinin haitallisuus saattaa liittyä juuri siihen että emme saa ruoastamme riittävästi glysiiniä.” - Minä (kevät 2014)
“Metioniinin haitallisuus voikin liittyä juuri siihen, että emme saa ravinnosta tarpeeksi glysiiniä.” - Biohakkerin käsikirja (syksy 2014)
Myös kalaruokien ja äyriäisten monipuolista syöntiä suositaan, ja kalojen terveellisyyteen vaikuttavia tekijöitä pohditaankin muutaman sivun verran.
Kananmuna. Rasvalla ja kolesterolilla peloittelu on todetusti saattanut mennä yhteiskunnassamme viime vuosikymmeninä hieman liian pitkälle.
Sydäntautikuolleisuus on vähentynyt eri syistä, mutta toisaalta metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys on nousussa. Teoriassa kolesterolipelko voi olla yksi syy tämän trendin taustalla, sillä kolesterolia sisältävissä ruoissa on tyypillisesti myös koliinia, joka suojaa maksan rasvoittumiselta ja endotoksemialta.
Biohakkerit näkevät kananmunan lähtökohtaisesti suositeltavana ruokana, mutta diabeetikoiden ja ApoE4-geeniä kantavien ihmisten on syytä olla tässä kuitenkin varuillaan. Myös laatutekijöihin ja valmistusmenetelmiin kiinnitetään kirjassa huomiota.
Maitotuotteet. Maito on saanut viime aikoina paljon kielteistä julkisuutta, sillä tuoreessa ruotsalaiskohortissa se yhdistyi naisilla huomattavasti suurempaan kuolleisuuteen. Toisaalta kokonaisuudessaan maitotuotteet, myös runsasrasvaiset sellaiset, yhdistyvät yleensä parempaan terveyteen.
Biohakkerit kehoittavat välttämään maitoa ja vähärasvaisia maitotuotteita. Myös maidon eri ravinteita kuten rasvahappoja, vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiineja käytetään perustelujen taustalla.
Viljat, juurekset, vihannekset ja marjat. Kirjassa on melko paleo-vaikutteinen lähestymistapa viljojen syömiseen.
Kolmikko kehoittaa hankkimaan hiilihydraatit ensisijaisesti muualta kuin viljoista, ja kotimaisten viljojen sijaan kirjassa suositellaan gluteenittomia lajeja (kaura, kvinoa, tattari, ym).
Kasvisten suositusta kirjassa pidetään riittämättömänä, joten runsaampaa kulutusta suositaan. Kirjoittajat arvioivat kasviravinteiden imeytyvän paremmin rasvan kera, joten myös rasvan käyttöä suositellaan.
 |
| Kirjassa on useita nippelitietotaulukoita eri ruoka-aineiden ravinnesisällöistä. |
Rasvat ja öljyt. Olen ollut yliopistolla muutamaankin otteeseen luennoilla, joissa on puhuttu rasvojen vaikutuksista terveyteen.
Eräs tutkijoiden tyypillinen virhe on se, että rasvatutkimusten tulkinnassa ei ymmärretä polyfenolien ja muiden kasviyhdisteiden vaikutusta tuloksiin. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa runsaasti polyfenoleja sisältävää ekstraneitsyt-kookosöljyä saaneilla rotilla LDL-kolesteroli oli noin 50% alempi verrattuna hieman käsitellympää kookosöljyä käyttäneeseen ryhmään, vaikka molemmat rasvat olivat yhtä kovia. (Nevin&Rajamohan 2004)
 |
| Ryhmä II: Kovaa rasvaa Ryhmä III: Kovaa rasvaa -> Kumpi rasva johti alempiin kolesteroliarvoihin? Vastaus: Kova rasva. (Nevin&Rajamohan 2004) |
Biohakkereiden käsikirja ei sortunut tähän mokaan, vaan jopa mainitsee tästä ongelmasta:
"Rasvojen ja öljyjen terveysvaikutuksia tulkitaan usein vain rasvahappojen ja rasva-aineenvaihdunnan näkökulmasta. Monissa öljyissä on myös muita terveyteen suotuisasti vaikuttavia yhdisteitä kuten polyfenoleita. Rasvojen tai esimerkiksi avokadon lisääminen ruokaan voi myös parantaa rasvaliukoisten yhdisteiden imeytymistä." (s. 113)
Kirjassa suhtaudutaan suotuisasti kovaan rasvaan, mutta suositaan myös oliiviöljyä sekä joitakin muita kasviöljyjä.
Pähkinät ja siemenet. Pähkinöihin kirjassa suhtaudutaan myönteisesti, ja pähkinälajien eroavaisuuksia kuvaillaan. Useimpia lajeja suositaan, mutta maapähkinöitä ja hasselpähkinöitä ei juurikaan.
Tutkimusnäyttö tuntuu kautta linjan suosivan pähkinöiden käyttöä, ja vaikka yleensä etuja perustellaan rasvakoostumuksella ja ravinnetiheydellä, myös pähkinöiden proteiinikoostumus näyttäisi olevan hyvä. Muun muassa pähkinöiden korkea glysiini:metioniini -suhde saattaa olla hyödyksi.
Myös siemeniä suositellaan, ja kirjassa on ohjeistukset eri siementen esikäsittelyyn (idätys ja liotus).
Sienet. Sieniosiossa kuvaillaan sienien ravintokoostumusta ja lääketieteellisiä käyttötarkoituksia. On hyvä että tämäkin aihe tuodaan esille, sillä sienet ovat meidän maassa melko helposti poimittava ruokia, joista ei ravintokeskusteluista puhuta juuri ollenkaan.
Vesi, kahvi, tee, alkoholi. Vesikappaleessa pohditaan vesijohtoveden mahdollisia riskejä (mm. Ca:Mg -suhde, epäpuhtaudet, kloorauksen haitat), ja annetaan vaihtoehtosuosituksia. Mietin miksi hiilihapotettukin vesi on kirjassa vältettävien listalla, kun hiilihappo näyttää joissakin tutkimuksissa yhdistyvän parempaan terveyteen.
Kahvin kohdalla painotetaan laatutekijöitä ja teen kohdalla muistutetaan valikoiman laajuudesta.
 |
| Kirjassa esitellään useita teelajikkeita, mikä saattaa miellyttää teen juonnista kiinnostuneita ihmisiä (joita esimerkiksi tuttavapiirissäni on useita). |
Kirjan viimeinen osio käsittelee alkoholia. Yleisesti alkoholiin suhtaudutaan kielteisesti, mikä liittynee alkoholin kansanterveydelliseen rooliin. Satunnaista laadukkaiden alkoholijuomien käyttöä kuitenkin suositetaan, ja kyllä kirjasta löytyy myös ohje krapulan selättämiseksi (en tiedä, toimiiko).
4.8. Lisämateriaalit
Kirja sisältää myös linkin Internet-sivulle, jonka kautta löytyy paljon kirjaan liittyvää lisämateriaalia kuten linkkejä, kirjasuosituksia ja linkit kirjassa viitattuihin tutkimuksiin. Siellä saattaa jokunen terveysnörtti viihtyä pidempäänkin.
5. Päätelmät
Biohakkerin käsikirjan Ravinto-osio on asiallinen kooste, jossa yhdistyy monet ravitsemustieteen uudet suuntaukset ja luonnonmukaisen syömisen perusperiaatteet.
Kirjan rakenne ja visuaalinen asu on erinomaisesti toteutettu, ja kattavuutensa vuoksi sitä voi pitää tietynlaisena ravitsemuksellisena hakuteoksena. Jotkut aiheet kirjassa tosin käsitellään melko pinnallisesti: olisin mielelläni lukenut enemmän mm. viljojen idättämisestä, ruoan marinoinnista ja suolistobakteerien merkityksestä.
Yleisesti kirjoittajilla on myös tieteellisyys mukavasti hallussa, mutta kirjassa on kuitenkin määrällisesti paljon suosituksia ja näkemyksiä, joita ei juurikaan perustella. Jos Ravinto-osiota päivitetään ennen kirjan lopullisen paperiversion painamista, olisi kiva nähdä se hieman tieteellisesti korrektimmassa muodossa.
Kirja ei käsittele biokemiaa tai sairauksien biologisia mekanismeja, mikä on toisaalta ihan sopiva valinta kirjan ollessa tarkoitettu maallikkoväestölle.
Kaiken kaikkiaan pidin Biohakkerin käsikirjan Ravinto-osiosta, ja odottelen mielenkiinnolla lopullisen viisiosaisen kokonaisuuden valmistumista.
Arvosana: 4/5
(Huom! Tämä arvostelu koskee vuoden 2014 versiota, ei lopullisen Biohakkerin käsikirjan versiota, joka saattaa olla joiltakin osin päivitetty.)
******************************************************
Liite 1: Sidonnaisuudet ja kiitokset
Maksoin kirjan itse, enkä ole saanut Biohakkerin käsikirjan kirjoittajilta rahallista tukea tai arvostelupyyntöä.
Olen ollut puhujana Teemu Arinan järjestämässä Upgraded Life Festival -tapahtumassa. Olen tiennyt/tuntenut kirjan kirjoittajat jo aikaisemmin, mutta yleisesti olen ollut heidän kanssaan melko vähän tekemisissä.
Kiitän Olli Lukkaria arvostelun oikolukemisesta. Olli toimii puheenjohtajana Dreamspire -yhdistyksessä, jonka blogiin aion itsekin tulevaisuudessa mahdollisesti kirjoittaa jotakin.
Liite 2: Muut Ravinto-osion arvostelut
Päivitä ravintosi - paranna olosi (Päivitetty elämä -blogi 20.12.2014)
Huippujuttu, juuri sopivasti avattu ja tiivistetty kirjaa. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos kehusta, Karla! :-)
Poista